Ennen kuin Möhkö joutui sairaalaan täällä Intiassa, ehdimme nähdä osan maan kuuluisimmista nähtävyyksistä!
Läpiajomatkamme Kathmandusta Udaipuriin kesti viisi päivää. Etenimme hyvin rauhallista ja kevyttä tahtia, koska meitä oli vain kaksi kuskia, ja matkaaminen kaksistaan oli huomattavasti rankempaa kuin kolmistaan. Lisäksi meillä ei ollut mihinkään kiire, sillä auton piti olla satamassa vasta yhdeksäntenä ajopäivänä.
Kathmandusta Intiaan
Nepalista lähtiessä oli ristiriitaiset tuntemukset. Toisaalta oli mukava lähteä kohti kotia, mutta toisaalta Nepalin jättäminen taakse näin lyhyen visiitin jälkeen oli surullista. Tie oli kuitenkin allamme kuuma, eikä matka kotiin lyhentynyt kuin kaasua painamalla.
Ehdimme Lucknown kaupunkiin asti ennen pimeää, ja täytyy kyllä todeta kaupunki koko reissun mitäänsanomattomimmaksi paikaksi. Ei oikeastaan mitään raportoitavaa, paitsi töykeä ja valehteleva henkilökunta ylihinnoitellussa (35€) rotankolossa, jota Capoor-hotelliksi kutsutaan.
Agra
Seuraavana aamuna pyrähdimme pikku pätkän heti aamutuimaan ja saavuimme Agraan ennen kello kymmentä. Löysimme itsellemme tarpeisiimme sopivan majoituspaikan, oikein mainion White Inn -hotellin, noin 20 eurolla per yö Taj Mahalin itäportin tuntumasta. Sitten lähdimme tutkimaan yhtä maailman kauneimmaksi väitettyä rakennusta.
Olen aina ollut skeptinen Taj Mahalin suhteen, voisiko se muka olla niin hieno? Nyt nähtyäni Taj Mahalin ensimmäisen kerran täytyi myöntää, että oli se. Se oli täydellinen. Taj Mahal on symmetrinen (joka minua on aina jotenkin lämmittänyt kivasti) ja vain yksinkertaisen kaunis rakennus!
Kannattaa muuten sitten Taj:lle mennä ilman mitään. Siis yhtään mitään, sillä alueelle ei sallita vietäväksi mitään omia tavaroita. Luonnollisestikaan meidän ”I dream” -kylttimme ei päässyt sinne sisälle, eikä myöskään Misan Rubikin kuutio, Nepalista ostetut puueläimet, pelikortit, eivätkä edes imeskelykarkit. Myös sisäänpääsy oli melko kallis (750 rupiaa eli vajaa 12€), joten sinne ei viitsi jonottaa monta kertaa.
Jaipur
Vähintään yhtä nopeasti kuin ajoimme Lucknowsta Agraan ajoimme Agrasta Jaipuriin. Intiassa ei
todellakaan kestänyt kauaa ajaa välimatkoja, varsinkin kun lähti niin aikaisin, että kuorma-autot olivat vielä tien vieressä nukkumassa.
Jaipurissa menimme etsimään Lonely Planetin suosittelemaa Pearl Palace hotellia ja kun kuulimme sen olevan täynnä, olimme pettyä kovasti. He kuitenkin mainostivat avanneensa saman omistajan toisen hotellin kivenheiton päähän, joten menimme tarkistamaan tilanteen.
Voi pojat, mikä yllätys meitä odotti Pearl Palace Heritagessa! Intiassa ja Nepalissakin tottuu siihen, että hotellit ovat yksinkertaisesti huonoja hinta-laatusuhteeltaan. Etelä-Aasiassa ei ole samanlaista kilpailua eikä samanlaisia laatustandardeja kuin Kaakkois-Aasiassa. Ainoat hotellit, joista yleensä ei jää paha maku suuhun, ovat kaikista pelkistetymmät ja halvimmat: kaakeloituja koppeja, joissa on puhtaat lakanat ja tuuletin.
Pearl Palace Heritage oli kuitenkin ensimmäinen hotelli Intiassa, jonka jälkeen tunsi saaneensa enemmän kuin mistä maksoi. Hotelli ei ollut vielä valmis. Kattoravintolaa ja uima-allasta rakennettiin vielä, ja siksi hinta oli 32€/yö. Hinta nousee 40 euroon kun hotelli valmistuu, mutta silti se on huippudiili Intiassa.
Huone oli isompi kuin tavallinen opiskelijayksiö Suomessa. Vessassa oli marmoriset pylväät, ja suihkulaitteista tuli tasaisesti vettä. Huoneessa oli lisäksi oma tietokone ja isohko taulutelevisio. Kaiken kruunasi kuitenkin upea sisustus ja huippupalvelu. Päätimme jäädä toiseksikin yöksi ja nauttia levosta oikein olan takaa. Emme edes lähteneet ulos huoneestamme ensimmäisen illan aikana!
Seuraavana päivänä menimme tutkimaan Jaipuria. Kaupunki on tunnettu vaaleanpunaisena kaupunkina. Meistä väri oli ennemmin oranssi, mutta oli kieltämättä kiva nähdä jotain yhteneväisyyttä intialaisessa kaupungissa. Kaupungin nähtävyydet oli pian kierretty, sillä parkkipaikkojen puuttuessa emme lähteneet sisälle asti kiertelemään.
Udaipur
Ajo Udaipuriin kulki läpi vehreiden kukkuloiden ja marmorilouhosten. Udaipurissa oli kapeimmat tiet, mitä meillä koko reissulla on tullut vastaan. Möhkön saaminen hotellille asti vaatikin yhden kahden metrin pituisen naarmun oikeaan kylkeen.
Udaipuria mainostetaan idän Venetsiana, ja vaikka kaupunkipahanen aika kauas Venetsiasta jääkin, niin tiettyä samanlaisuutta kyllä on. Miesväelle Udaipur voi olla tuttu James Bond 007 Octopussy -elokuvasta, jossa Roger Moore seikkailee järven keskellä olevassa palatsissa, nykyisessä hotellissa.
Udaipur vaikutti kyllä kaupungilta, jossa Intian matkalla viihtyisi ehkä vähän pitempäänkin. Meillä siellä oli kuitenkin noin 12 tuntia, koska seuraavana päivänä piti ajaa 700 kilometriä Mumbaihin.
Tässä vielä vähän Juhoa ja Misaa Taj Mahalilla:
