Autolla Vantaalle

Kun pojat ovat seikkailleet maailmalla, olen minä opetellut uutena yrittäjänä toimimista. Viimeksi kirjoitin tänne mutkikkaista starttirahakuvioista, sen rahan muuten lopulta sain. Nyt kirjoitan kuulumisia korujen tilanteesta, ja seikkailuistani maahantuonnin ihmeellisen maailmaan. Niin kuin jo aikaisemmin Juho kertoikin, päätimme lähettää suurimman osan koruista Nepalista Suomeen lentorahtina. Poikien ajomatka Nepaliin oli sen verran jännittävä ja haastava, että kaikkien korujen kuljettaminen Suomeen samassa kyydissä vaikutti liian suurelta riskiltä. Lisäksi osoittautui todella hankalaksi saada kaikille koruille passitus joka maan läpi ilman, että koruista olisi joutunut maksamaan tullit jokaiseen matkan varrella olevaan maahan. Halusimme varmistaa, että meillä on lopulta jotain myytävääkin Store of Hope -verkkokaupassa. Kun Möhkö sitten joutui kolariin, ja se jouduttiin rakentelemaan uudestaan kasaan, olin todella onnellinen tekemästämme päätöksestä. Korujen matka lentokoneella kesti yhteensä kymmenen päivää, eli aika paljon vähemmän kuin Möhkön kyydissä tuleminen olisi vienyt. Minä selvitin sillä välin tullausta Suomessa ja sitä, kuinka korut saadaan rahtivarastosta Tampereelle. Aloitin Tullin sivuilta. Aika nopeasti minulle selvisi syy, miksi joka sivun laidassa on puhelinnumero tullin puhelinneuvontaan, sillä sen verran vierasta on tullibyrokratia vasta-alkajalle. Soitin tullineuvontaan josta minulle kerrottiin, että nettituonti on hyvä ja helppo tapa toimia, ja sen voi tehdä sitten kun korut ovat Suomessa. Jäin siis odottelemaan koruja. Viikko sitten sunnuntai- iltana sain tekstiviestin, jossa kerrottiin minulle saapuneen rahtia Vantaalle. Maanantaina aloitin tullauksen tekemisen ja nettituonti osoittautuikin aika haasteelliseksi. Monenlaisiin kysymyksiin vaadittiin vastauksia, aina pakkausmateriaaleista lentokoneiden kansallisuuteen. Homma ei ollutkaan ihan niin helppoa kuin minulle oli etukäteen sanottu… Soittelin taas ympäriinsä, rahtivarastoon, tullineuvontaan ja lopulta Tampereen tulliin ja kysyin voisinko käydä tullaamassa korut siellä. Tullista vastattiin että se onnistuu, joten menin tiistaina sitten käymään Tampereen tullipisteessä. Siellä kuitenkin selvisi, ettei tullaaminen onnistuisikaan. Kovasti pahoittelivat saamaani väärää informaatiota, ja minä pyysin heitä kirjoittamaan selkokielisen oppaan – ”Tullaus for Dummies.” Takaisin siis nettituonnin pariin vain. Edelleenkään en osannut sitä tehdä, ja seikkailin netissä eri huolintafirmojen sivuilla miettien vakavasti tullauksen ulkoistamista. Päädyin kuitenkin lopulta tekemään nettituonnin itse, tai oikeastaan vahvan puhelintuen avulla. Taitavat virkailijat tullissa itsekin tietävät, ettei sivujen informaatio ole mitenkään tyhjentävää, siispä puhelintukeen on todella panostettu. Siis aivan loistavaa palvelua! Nettitullaus vei lopulta muutaman tunnin, kun tullin puhelinneuvoja oli koko ajan langan päässä. Kätevää. Ilman puhelinneuvojaa tullauksesta ei olisi tullut mitään, niin paljon koodeja ja tunnusnumeroita tarvittiin jo pelkästään eri asiakirjoille. Seuraavien päivien aikana pyydettiin vielä korjauksia joihinkin koodeihin, ja minun piti toimittaa asiakirjoja ja valokuvia koruista. Sen jälkeen taas odotelin vastausta. Maanantaina sitten soittelin taas tulliin ja sieltä sitten yhtäkkiä joku ystävällinen virkailija totesi, että minäpä teen tämän nyt, saat vastauksen tunnin sisällä. Siitä ei mennyt enää kuin ehkä viisitoista minuuttia ja plim sanoi sähköposti; Nettituonti: Tullien maksu ja vapautus vapaaseen liikkeeseen. Korut olivat valmiit haettaviksi, JEEE! Lopulta asiat siis vain järjestyivät ja korut sai hakea pois rahtivarastosta. Soittelin ystävilleni ja pyysin jotakuta lähtemään Vantaalle kanssani lyhyelle varoitusajalla. Samalla etsin sopivan auton meille, johon mahtuisi korut ja ystäväni. Kiitos Hanna auton lainasta ja iso kiitos myös Elinalle, Mikolle ja Lotalle kun käytitte maanantai-iltanne Vantaan reissuun. Juho ja Misa ovat pärjänneet kaksin Aasiassa, minä tarvitsin kolme kaveriani mukaan Vantaalle. Lotan ja Mikon kuskeiksi, Elinan kuvaamaan ja allekirjoittaneen matkanjohtajaksi. Seuraavassa vielä kuvareportaasi matkasta.   Korut ovat siis perillä ja ne ovat aivan mielettömän hienoja! Niin helpottunut olo kaiken selvittelyn ja säätämisen jälkeen! Vielä pitää saada nettikaupan viimeiset silaukset valmiiksi, että voidaan aloittaa myynti. Seuraa tilannetta täältä, Store of Hope Facebook-sivuilta tai käy jättämässä sähköposti osoitteesi www.storeofhope.fi niin saat tietää milloin voit hankkia oman Princess Beads -korusi. -Eeva