Laskeuduttuamme Dubaihin meillä todellakin riitti sulateltavaa. Vihdoin olimme taas vauhdissa ja tulevan viikon ohjelma sisälsi jotain muutakin kuin isoja kysymysmerkkejä. Taksi ajeli yli satasta ja teissä oli kuusi kaistaa suuntaansa. Roskia, lehmiä, koiria tai ylipäätänsä ihmisiä ei oikein näkynyt missään. Oli pimeätä ja myöhä ja menimme vain majapaikkaan, jossa Heikki meitä jo odotti. Vaikka Misan pärstä oli kasvanutkin upeasti karvoitusta matkan aikana, niin kokonaan tuoreet kasvot piristivät tunnelmaa ja matkaaminen sai ihan uutta pontta.
Viisumeja
Aamulla lähdimme heti metsästämään Iranin viisumeja olettaen, että niiden prosessoinnissa kestää se koko viisi päivää, minkä olimme suunnitelleet viettävämme Dubaissa. Matkailimme hienolla uudella Dubain metrolla ja bussilinjoilla keskelle lähiötä, missä Iranin konsulaatti sijaitsi. Dubaissa on melko vapaa vaatekoodi, joten siinä kuumuudessa Heikillä ja minulla oli shortsit jalassa. Iranin suurlähetystöön emme kuitenkaan saaneet siinä asustuksessa mennä, joten Misa meni hoitamaan viisumiselvittelyä.
Puolen tunnin päästä Misa pääsi ulos, muttei oikein ollut vakuuttunut viisumien saamisesta. Toki paperimme oli otettu sisään ja virkailijat olivat luvanneet viisumit jopa seuraavalle päivälle, mutta meillä ei oikein ollut, intialaisten virkamiesten lupauksien jälkeen, luottava fiilis viranomaisten aikamääreisiin. Päätimme kuitenkin tulla seuravaana päivänä uudestaan takaisin.
Konsulaatista ”eksyimme” sitten Dubai Malliin, maailman suurimpaan ostoskeskukseen. Ei sitä oikein voi edes pureskella näin nopealla aikataululla, kuinka iso kontrasti tällä Lähi-idän shoppauskeskuksella on Intian ja etenkin Nepalin arkeen.
Maailman isoimmassa ostoskeskuksessa oli tällainen pieni akvaario.
Ja toki kaukalo oli myös!
Sairastelua
Yö toi lisää muistoja Intiasta. Vatsani pyöri täyttä ympyrää. Koko homma ei kuitenkaan ollut ihan normaalia Delhi Bellya, vaan jotain muuta siinä oli. Paljon järjestelmällisempää, jos vatsatauti nyt sellainen voi olla. Päivän mittaan selvisi miksi.
En voinut lähteä kaupungille aamusta vaan jäin nukkumaan, kun Misa ja Heikki lähtivät taistelemaan viisumitoimistoon. Misa kertokoot siitä itse:
”Marssin jälleen kerran sisään Iranin suurlähetystöön, tällä kertaa noutamaan sinne edellisenä päivänä jätettyjä passejamme. Olin tuolloin luovuttanut kokoelman asiakirjoja iranilaiselle virkamiehelle, joka hädin tuskin katsoi dokumentteja, ennen kuin laittoi ne pöytänsä viereen säilytykseen. Suomessa ennen reissua kaksi kuukautta suurlähetystöissä pyörineenä olin hyvin skeptinen sen suhteen, että puoliksi täytetyillä viisumihakemuksillamme olisi voinut saada passiin lisää paksuutta. Viiden minuutin kuluttua palasin kuitenkin paahtavaan auringonpaisteeseen leveän hymyn ja kahden passin kanssa. Molemmissa oli seitsemän päivän viisumi!
Pienen seikkailun jälkeen olimme Heikin kanssa naapuriemiraatti Sharjahissa. Hiekkameren keskelle rakennetun tornitalon alakerrasta löytyi konttori, josta hetken juttelun jälkeen saimme ostettua kolme laivalippua Bandar Abbasiin Iranin puolella. Kaikki pakolliset asiat oli täten hoidettu, joten edessä oli muutama päivä vapaata!”
Päivän aikana selvittelin sairauteni oireita ja ilmeni, että Nepalissa oli Chitwanissa ollut Giardia-tartuntoja. Giardia on alkueläin, joka leviää suolistossa, iskee viiveellä ja aiheuttaa monenmoisia oireita. Sairaus selitti Mumbain loputtoman väsymyksen (jonka olin laittanut alakuloisuuden piikkiin), kolme viikkoa pitkän vatsamyllerryksen ja viimeisten päivien päänsäryt. Hoitokeinona oli 2000 mg Tinidazolea kertapamauksena. Paukku, jonka pojat kotimatkallaan olivat minulle poimineet. Iskin pillerit illalla naaman ja aamuun jäi nähtäväksi miten ne tepsivät.
Majoituksen vaihto
Misa oli löytänyt meille netin kautta Dubaissa asuvan kanadalaisen perheen, jonka luo pääsimme asumaan veloituksetta. Se oli meille tärkeä asia, sillä venähtänyt aikataulu oli tehnyt meidän, aika tiukille lasketusta, budjetista negatiivisen. Dream.do:n videosta saamamme raha loppunee ennen Suomea ja sen jälkeen mennään omilla säästöillä.
Oli mielenkiintoista kävellä sisään toisen ihmisen kotiin yöksi ja samalla tavata tämä ensimmäistä kertaa, varsinkin kun kyseessä on ihminen, jonka kanssa ei välttämättä ole mitään yhteistä. Kanadalaiset isäntämme olivat kuitenkin huippuja ja olemme heille superkiitollisia!
Seuraavina päivinä tutkimme Dubain nähtyyksiä!
Ilmastoitujen sisätilojen ja paahtavan ulkoilman ero on näin suuri: kameran linssi höyrystyy kun kävelee ulos.