Lautta
Vene lipui turkoosinsinistä vettä pitkin kohti huikeata maanvyörymää, jonka seurauksena järvi oli tien tilalle muodostunut. Italialaisten molemmat autot olivat jo päässeet tielle, mutta heillä olikin autoissaan neliveto ja maavaraa kymmenen senttiä enemmän kuin meillä.
Lauttapoika piteli meidän venettämme erillään italialaisten veneestä kun he ajoivat pois, etteivät nousevat lankut kippaisi meidän venettämme nurin.
Rullasin hitaasti eturenkaat lankun päätyyn, käänsin niitä hieman, ja sitten kaasu pohjaan! Kesken kaasutuksen kuului armotonta rohinaa, kun pohja osui kiviin, mutta vauhti ei onneksi hiipunut.
Samalla etäisyys nosturiauton kylkeen väheni jatkuvasti. Kaasu oli edelleen pohjassa. Jouduin kääntämään renkaat täppiin asti vasemmalle samalla kun takarenkaat olivat edelleen lankuilla, tai pikemminkin muutama sentti niistä oli enää lankuilla. Jos renkaat olisivat tipahtaneet, pohja olisi ottanut niin monesta kohdasta kiinni, että meidät olisi saanut ylös autoa rikkomatta vain viereisellä nosturilla.
Auto oli kuitenkin yhtäkkiä tiellä, tai ehkä tie on ihan väärä sana tässä tapauksessa; se oli reitti, jossa oli 15 cm irtopölyä peittämässä alla olevia kiviä, railoja ja kuoppia. Möhköfantti puhkui, pinnisti ja suti kuin se olisi ollut keuhkoparantolan maalaustunnilla, mutta loppujen lopuksi se pääsi mäen ylös.
Matkamme pääsi jatkumaan hyvin Gilgitiin asti, jos ei oteta huomioon yhtä kivivyöryä, jonka takia olimme tunnin jumissa. Kivivyöryt eivät enää lauttailun jälkeen tuntuneet oikein missään.
Gilgit
Gilgit on monille matkailijoille mukava tukikohta Pohjois-Pakistanin tutkimiseen. Upeassa laaksossa sijaitsevan pölyisen pienen kaupungin piti olla meille välietappi, joka meidän oli tarkoitus ohittaa nopeasti ennen uusia seikkailuja. Siinä emme kuitenkaan onnistuneet.
Löysimme tarpeisiimme täydellisen majatalon, Horizon Guest Housen. Majoitustoiminnan lisäksi heillä on myös trekkauksia ja muuta mukavaa järjestävä matkatoimisto Gilgitissä, joten jos Pohjois-Pakistan kiinnostaa, suosittelemme ottamaan yhteyttä.
Horizonissa meille kävi ilmi, että sinä päivänä oli ollut iso talebaanien tekemä terroristi-isku Islamabadiin vievällä tiellä. Olimme aikoneet ajaa tietä seuraavaana päivänä, mutta 20 ihmisen ampuminen oli nostanut turvallisuustilanteen niin kriittiseksi, että emme saaneet lähteä Gilgitistä mihinkään.
Majatalon omistaja tunsi hyvin Gilgitin poliisipäällikön, ja niinpä istuimme iltaa muutaman poliisin kanssa.
Nopea tilannearvio
Ennen Pakistania Rico oli vitsaillut, että Pakistanissa meidän täytyy väistellä pommeja. Itse olin ollut huolissani ainoastaan tiestä, sillä olin kuullut Pohjois-Pakistanin turvallisuustilanteesta vain hyvää. Enää eivät paljoa naurattaneet kummankaan aikaisemmat vitsailut toisen tyhmistä huolista. Emme tienneet koska pääsisimme jatkamaan, mutta ainakin seuraava päivä oli vain odotettava Gilgitissä.
Tajusimme samalla yhden selkeän ongelman: emme voi palata samaa reittiä takaisin Suomeen kuin mitä olimme tulleet. Pakistaniin palaaminen nykyisen turvallisuustilanteen vallitessa ei olisi mahdollista, eikä huonokuntoinen Karakoram Highway autolauttoineen oikein houkutellut. Meidän täytyisi löytää jokin muu keino tulla takaisin Nepalista, jos nyt edes sinne asti päästäisiin.
Valmistelut lähtöön
Toiveikkaana lähdimme Ricon kanssa kuitenkin tankkaamaan autoamme seuraavana iltana. Harmi vain, että Gilgitiin oli asennettu autoilijoiden hidastamiseksi isot töyssyt teille. Hidasteet olivat tien värisiä eikä niitä oltu merkitty mitenkään. Ei myöskään ollut vielä niin hämärää, että olisi kehdannut pitää valoja päällä.
Töyssy ei meinanut näkyä edes seuraavana aamuna.
RÖYSK, ja möhköfantti liisi hetken ilman halki Gilgitin hiljaisessa illassa. Alastulo oli niin kova, että nokassa jokin otti pahasti kiinni maahan. Jotain oli varmasti mennyt rikki, sillä Horizonin pihassa Möhköstä valui nesteitä maahan kovaa tahtia.
Olimme jumissa pakistanilaisessa pikkukaupungissa todellisen ja konkreettisen terroristiuhan takia, autosta oli jotain mennyt rikki eikä meillä ollut suunnitelmaa, miten pääsisimme Nepaliin ja sieltä takaisin.
Horizonin omistaja soittelee poliiseille, saataisiinko tänään lähteä eteenpäin.
Pakistanilaiset poliisit antoivat illalla kuitenkin tärkeän neuvon meille: ”Silloin kun olette kaulaa myöten loassa, yrittäkää nauttia siitä, muutakaan ette nimittäin voi.”