Möhköfantin yöpymispaikka oli tällä sisäpihalla!
Reitti: Pietari – M10 tie – Moskova
Ajomatka: 725km
Kokonaiskilometrit: 1440km
Teiden kunto: Yleisesti ok. Kaupunkien lähellä 4 kaistaa ja kapeimmillaan 2 kaistaa.
Kuskien kunto: Nöyrä ja kerrasta oppiva
Muistilista: Oppitunteja ajamisesta jäi koko loppureissulle
Heräsimme 5:30 turvakodilla ja aamupesujen ja eväiden pakkaamisen jälkeen lähdimme kohti Moskovaa. Matkaa oli edessä 700 km, emmekä olleet varmoja, kuinka kauan sen ajaminen kestäisi.
VINKKI: Suurkaupungista lähdettäessä kannattaa aina lähteä mahdollisimman aikaisin aamulla liikenteeseen. Kaupungista ulospääsyyn voi yhtäkkiä hurahtaa monta kallisarvoista ajotuntia, kun liikennemäärä kymmenkertaistuu tuntia tai paria myöhemmin.
Rico oli päättänyt ottaa ensimmäisen ajovuoron ja saikin neljän tunnin ajolla edettyä lähes neljäsataa kilometriä. Sitten alkoivat ongelmat; Ricon ajovuoron lopulla seisoimme parin kilometrin matkalla neljäkymmentä minuuttia edessä olleen rekkakolarin vuoksi.
Kahden rekan kolari M10:llä
Kolarijonossa kerkesimme testailemaan eri virrankulutusvaihtoehtoja. Totesimme, että automme tupakansytyttimestä palaa sulake, kun siihen liittää 15 ampeeriin muuntajan, neljän amppeerin kylmälaukun ja amppeerin kännykkälaturin. Etsimme sitten kyseisen sulakkeen (10A) ja koitimme vaihtaa sen suurempaan (20A), eikä sekään kestänyt. Tai itseasiassa sulakkeelle ei käynyt kuinkaan, mutta hetken päästä virransyöttö vain loppui.
Hetken aikaa saimme ihmetellä, että tähänkö autossa työskentelymme loppuu. Virransyöttö tupakansytyttimestä kuitenkin palasi yhtäkkiä, kun avasimme vasemman ikkunan ja päästimme siitä kärpäsen ulos. Loogista, eikö :D? Noh, joka tapauksessa summasimme tästä, että joko meillä on kylmää juomaa, tai te saatte enemmän materiaalia from the road. Me valittiin teidät :)
Ensimmäinen kohtaaminen virkavallan kanssa
Pitkän jonotuksen jälkeen olin innokas pääsemään rattiin, jotta Rico pääsisi nukkumaan. Tie kapeni kolmikaistaiseksi, joista keskimmäinen oli vuoroin käytössä ohituskaistana tuleville ja meneville. Ohitusosuudet vain olivat huomattavasti Suomea lyhyemmmät, 300-700 metrisiä, jaoteltuna ainoastaan sulkuviivalla. Ohitusosuudet ovat vuorosuuntiin, ja niiden välissä on aina 60 metrin turva-alue, sekin jaoteltuna ainoastaan sulkuviivalla.
Lähdin ohittamaan edessämme ollutta rekkaa. Ohitus olisi onnistunut mainiosti, mutta puolessavälissä huomasin, että rekka oli Ladan kontissa kiinni. Minun piti ohittaa molemmat autot yhdellä kertaa, jotta en olisi änkenyt Ladan ja rekan väliin. Ehdin Ladan eteen parikymmentä metriä ohituskaistan loppumisen jälkeen.
Eiköhän pari sataa metriä edessä päin sattunut olemaan poliisiauto kytiksellä videokameran kanssa. Pysähdyin kiltisti,ja koitin mennä selvittelemään asiaa. Oletin saavani toruja pitkäksi venyneestä ohituksesta, mutta kyseessä ei ollutkaan näin pieni virhe: Venäjällä turva-alueella ajaminen lasketaan vastaantulevien kaistalla tietoisesti ajamiseksi, joka on vakava rike. En puhu yhtään Venäjää, mutta kun poliisi rupesi viittomaan kortin pois ottamisesta 6 – 24 kuukaudeksi, päätin ottaa puhelimen päähän jonkun kielitaitoisen.
Tunnelmia poliisiautosta
OPITTUA: Jos et osaa paikallista kieltä, pidä mukanasi tulostetta missä kerrotaan tietoja sinusta (esim. perheestäsi), ja matkasi tarkoituksesta. Google translator -tasoinen käännös riittänee helpottamaan matkantekoa ja asioimista ihmisten kanssa.
Asiaa selviteltiin kymmenisen minuuttia puhelimessa. Ajattelin mielessäni, mitä kaikkea tämä reissu merkitsee niin monelle ihmiselle; miten sen onnistumisella voidaan muuttaa satojen tai tuhansien koululaisten elämää Nepalissa. Minuun iski hirveä hätä ja häpeä siitä mitä olin tehnyt. Olin lähtenyt ohittamaan liian hätäisesti ja riskeerannut kaiken.
Ennen matkaa päätin myös, että en haluaisi maksaa koko matkalla yhtään lahjusta. Nyt sadalla eurolla olisi kenties päässyt pälkähästä, mutta sekin tuntui vaihtoehdolta, johon en haluaisi tarttua. Lompakko oli kuitenkin kädessäni, koska olin hetkeä aikasemmin ottanut sieltä ajokorttini. Kämmeneni alkoi yhtäkkiä hikoilemaan hervottomasti, ja sydämeni pamppasi tuhatta ja sataa. Harkitsin asiaa ensimmäistä kertaa elämässäni tosissani.
Puhelimessa poliisille kerrottiin keitä olemme, ja mikä on matkamme syy ja määränpäämme. Saatettiin siellä hetken verran selvitellä sitäkin, millä summalla pälkähästä päästäisiin. En tiedä, mitä tapahtui, mutta yhtäkkiä poliisi antoi minulle ajokortin takaisin käteen, näytti lompakkoani ja osoitti että laita takaisin taskuun vaan. Lopulta hän ei kuitenkaan halunnut lahjusta, vaan suostui päästämään meidät suullisella varoituksella eteenpäin.
Ymmärrän, että poliisi ei luultavasti olisi saanut tehdä niin, ja ymmärrän myös, että olisin ansainnut rangaistukseni. Opin kuitenkin tuon kymmenen minuutin aikana enemmän itsestäni, ihmiskunnasta ja arjen ihmeistä, kun olen joskus oppinut kuukaudessa Suomessa.
Juttelin vielä hetken aikaa poliisin kanssa yhteisellä elekielellä. Hän kyseli matkamme läpikulkumaita, sekä pyysi viemään terveisiä Dalai-lamalle ja Bruce Leelle. Kiitin kohteliaasti ja poistuin nöyränä miehenä takavasemmalle.
Ensimmäinen kohtaaminen poliisin kanssa oli tehokas muistutus meille kaikille kuskeille matkan haavoittuvuudesta. Toista kertaa en tule poliisien armoa tällä reissulla tarvitsemaan, ainakaan jos se omista teoistani riippuu.
Loppumatka Moskovaan
Kun istuu tuntikaupalla ruuhkajonoissa, sitä kerkeää kuvaamaan ohikulkevaa maisemaa.
Minun ajovuoroni oli 300 kilometrin pituinen, ja se vei kahdeksan tuntia. Tie kapeni kaksikaistaiseksi yhden pienen kaupungin kohdalla, ja kaupungista molempiin suuntiin oli yli kymmenen kilometrin jonot. Rekat jonottivat kiltisti, kun henkilöautot ohittelivat niin ohituskaistoilla, välialueilla, kuin pientareillakin. Lämpötila nousi autossa yli kolmenkymmenen ja ilmastointimme (ajaminen ikkunat auki) ei viilentänyt näillä nopeuksilla lainkaan.
Möhköfantti punaisella torilla!
Saavuimme Moskovaan vasta myöhään illalla, noin yhdeksän maissa. VOI JESTAS, mikä kaupunki. Vaikka Pietarin rakennuksissa ja teissä olikin mahtipontisuutta, niin ne olisi voitu melkein rakentaa Moskovan jättirakennuksien sisälle. Ajelimme suoraan Punaisen torin ja Kremlin kulmille kuvailemaan, ja tunnin pyörimisen jälkeen vetäydyimme majapaikkaamme.
– Juho
MAJOITUS
Nimi: Kassado Plaza Hotel
Sijainti: 7km keskustasta
Meitä kiinnostavat palvelut:
Wi-FI (oli, mutta ei kantanut huoneeseen asti)
Parkkeeraus (kymmenisen parkkipaikkaa kadulla hotellin edessä)
Aamianen (monipuolinen mutta heikkolaatuinen buffet klo 07-10)
Huonetyyppi: Parisänky Comfort
(Hyvin mahtuu kolme miestä poikittain. Yksi tosin pitää salakuljettaa sisälle)
Hinta: 45€ (Agoda Specia discount rate)
Mielenkiintoista: Näkemistämme vieraista 90% kiinalaisia.
Autolla Nepaliin arvio: Huikeata hinta-laatusuhdetta autolijalle Moskovasta.