Möhköfantti Uralilla
6.&7. päivä: Ufa – Ural – Kazakstanin raja (Troitsk)
Ufasta rajanylityspaikalle on vain 500 kilometriä, mutta koska olimme ajaneet neljänä perättäisenä päivänä yli 12 tuntia, päätimme tehdä matkan rauhallisesti kahdessa päivässä. Lähdimme aamutuimaan kohti ufalaisten meille suosittelemaa pienempää sivutietä Uralin halki.
Matkalla poikkesimme vielä viimeisen kerran varman netin ääreen Ufan Mega -markettikeskukseen. Laitoimme sieltä Facebook-päivityksen, jossa julistimme hyväntekeväisyystalkoot alkaneeksi. Facebook-päivitys oli, kiitos teidän, huikea menestys ja näkyi yli 50 000 ihmisen seinällä. Fanimäärämme tuplaantui 2800:sta noin 6000:een alta 36 tunnin. Tieto tästä kantautui myös meille matkatessamme Uralilla ja se sai meidät ihan sekaisin ilosta ja innosta! Kiitos jälleen kerran, on hienoa kun yhteenlaskettuna tuhannet työtunnit meidän tekijätiimiltämme saavat aikaan sen, mistä alunperin uskallettiin vain unelmoida.
OPITTUA: Venäjällä on teoriassa hyvät mobiili-internet mahdollisuudet, mutta pidä huoli että ostat liittymäsi liikkeestä, jossa ymmärretään mitä tarvitset. Venäjällä datapaketteja myydään paikallisesti (esim. Pietarin alue meidän tapauksessa). Kun lähdet pois alueelta, hinnat pompsahtavat kattoon. On olemassa myös valtakunnallisia liittymiä datapaketeilla, joten jos aiot matkustaa ristiin rastiin ympäri äiti Venäjää, hommaa sellainen!
Ufan ulkopuolella oleva moottoritie hurahti nopeasti ohitsemme ja kun käännyimme pienemmälle tielle aloimme pikkuhiljaa erottaa Uralin ensimmäiset kummut horisontissa. Kummut kohosivat ja hetken kuluttua huomasimme pujottelevamme niiden läpi. Mitään suurensuuria vuoria tai korkeuseroja ei tuolla tokikaan ollut, ainakaan jos vertaa loppumatkan vuoriin, mutta kyllä se aina suomalaista sydäntä sykähdyttää kun maasto jylhistyy silmien edessä.
Hetken kivuttuamme huomasimme yhtäkkiä olevamme hevoslauman ympäröimänä. Tien varressa olleen hunajanmyyjän mukaan samanlaisia laumoja on alueella paljon. Luonnonpuistoalueen lähellä kun olimme, saattoivat hevoset olla villejäkin. Hetken koitettiin niiden kanssa leikkiä ja saada ne samaan kuvaan kanssamme. Joko hevoset eivät kuitenkaan uskaltaneet tulla lähellemme, tai sitten me emme uskaltaneet mennä niiden lähelle, ei ollut oikein selvää kumpi arasteli toistaan enemmän.
Lepoa
Olimme lukeneet, että alueella pitäisi olla halpaa majoitusta retkeilymökkityylisesti, mutta emme todellaakaan osanneet odottaa mitä tuleman piti. Ensiksi tutkimme Belotreskin kaupungin ympäri ämpäri etsien joko yöpymispaikkaa tai ruokailupaikkaa, kumpaakaan löytämättä. Päätimme lähteä kohti Magnitokorskia, joka on iso kaupunki, ja josta ajattelimme että majoitusta varmasti löytyisi.
Noin viisitoista kilometriä Belotreskin jälkeen kuitenkin huomasimme pienenpienen junapysäkin. Tieltä oli oikealle puolelle pienet kyltit ja ajattelimme käydä katsomassa mitä sieltä löytyisi, ihan vaikka vain sen kunniaksi, että ensimmäistä kertaa reissulla ei ollut kiire. Tupsahdimme pieneen hiihtokeskukseen, jossa oli paljon majoitusta tyhjillään kesäkauden edullisilla hinnoilla. Pääsimme huipputasoiseen Adego Resorttiin noin viidenkympin yöhinnalla. Oli hienoa nukkua hyvässä sängyssä(tosin edelleen kaikki kolme parisängyssä), peseytyä höyrykaapissa ja syödä maittavaa venäläistä ruokaa. Nettikin toimi ihan hyvin, joten pystyimme laittamaan 3. päivän videon teille asti!
Kohti rajaa
Aamulla nukuimme pitkään ja lähdimme etsimään rajanylityspaikkaa. Ajoimme Magnitogorskin teollisuuskaupungin kautta ja kaikki vuorotellen ihmettelemimme tehtaiden määrää ja kokoa. Osa tuprutti normaalia mustaa savua, osa taas punaista, ja toiset jatkuivat niin pitkälle ettei niiden ympäri olisi tunnissakaan kävellyt.
Magnitogorsk
Matkasimme Troitskin rajakaupunkiin. Oletimme kaupungin olevan paljon isompi ja palveluiden siellä olevan parempia kuin mitä se oli. Hotelleja löysimme yhden, ja sekin oli kohtuuttoman kallis meidän budjettiin. Rahanvaihtopisteitä ei ollut, ruokapaikkoja oli vain muutama, ja netin löysimme vain kaupungin kalleimmasta raflasta. Dieseliäkään ei saanut ostettua mistään muulla kuin käteisellä, jota meillä ei ollut enää rittävästi. Löysimme pienen marketin, josta olisi lähinnä saanut limuja, olutta (kymmenen eri hanaa, joista täytettiin asiakkaiden omiin muovipulloihin), keksejä ja kuivattua kalaa. Ostimme viisi litraa maitoa ja suuntasimme raja-asemalle toivoen, että siellä olisi yöpaikka.
Rajalla ja suunnitelma Kazakstaniin
Eihän raja-asemallakaan yöpaikkaa ollut. Päivä alkoi olla lopullaan ja olimme nälkäisiä ja turhautuneita. Yritin viisitoista minuuttia saada ensimmäiseltä rajavartialta selville mihin aikaan raja-asema aukeaisi seuraavana aamuna, sillä meidän olisi pakko olla jonossa heti kun mahdollista. Koitin kirjoittaa kellonaikoja, näyttää auringon laskua ja nousua ja esitää portin aukeamista ja sulkeutumista, mutta mikään ei tuntunut toimivan. Ymmärrysvaikeudet ovat minua ehkä eniten ärsyttävä asia maailmassa. Vartija vaan pyysi meitä ajamaan automme jonoon, mutta me emme voineet ylittää rajaa sen päivän puolella viisumimme vuoksi. Syitä en edes viitsinyt yrittää selittää vartijalle, kun kellonaikaakaan en lopulta saanut.
Ilta hämärtyy raja-asemalla
Kazakstanin transitviisumit oli luvattu meille Suomessa vain kahden päivän voimassaoloajalla ja ajomatkaa Kazakstanin halki oli yli 2000 kilometriä. Aikaisempien päivien perusteella matka veisi kahden päivän kaiken valveillaoloajan ja kun jossain välissä vielä pitäisi poimia meidän kaksoispassit Suomen Astanan suurlähetystöstä, niin halusimme saada jokaisen mahdollisen minuutin käyttöön Kazakstanissa.
Päätimme laittaa auton tullin viereen pellon reunaan parkkiin ja vetäytyä nukkumaan. Arvokkaat tavarat piiloon, penkki nurin, makuualustat ja patjat vierekkäin laverille, hyttysverkko oven päälle, ikkuna auki ja ovet kiinni. Makasimme kylkikyljessä 150cm leveässä autossa ja katsoimme auton ikkunan läpi tullia, pohtien mitä huomenna tulisi tapahtumaan. Montako tuntia tullissa menisi? Entäs jos kaikki paperit olisivat vain Venäjäksi? Entäs jos meiltä puuttuisi auton vientiin joku tärkeä paperi? Miten turvallista autossa olisi nukkua? Jos rajanylitys onnistuisi, ehtisimmekö kahdessa päivässä Kazakstanin halki? Varmoja oltiin vain yhdestä asiasta, matkan toistaiseksi jännittävin päivä oli huomenna.
Yösija autossa
Juho