Lautalla nukkuminen osottautui aikamoiseksi projektiksi. Olimme varanneet kolme penkkiriviä pehmeitä istuimia lautan takaosasta, joihin juuri ja juuri mahduimme. Uni pehmeillä penkeillä tuli kuitenkin hyvin, kunnes parin tunnin päästä tajusimme olevamme muutaman metrin päässä koko ison tilan ainoasta jäähdytyskanavasta. Kylmää ilmaa puski läpi yön, eikä meillä ollut peittoja tai mahdollisuutta lisätä vaatteita.
Kyseessä ei kuitenkaan ollut ainoa kylmä yö kuluvalla viikolla. Dubaissa ilmastoinnit ovat kovalla, joten huonelämpötilat ovat pariakymmentä. Mumbaissa olimme Misan kanssa tottuneet yli 27 asteen nukkumalämpötiloihin, joten paksut täkitkään eivät tuntuneet lämmittävän tarpeeksi.
Iranilaiset on tyylikästä kansaa, nuoresta lähtien!
Aamu
Persianlahden ylle nousi aurinko, jonka kirkkaus herätti meidät. Heikki nukkui penkkirivillä, jossa minä olin alunperin nukkunut, minä taas olin yöllä siirtynyt Misan penkkirivin viereen lattialle (kengät käyvät myös tyynyistä!) ja Misa oli aamuyöstä mennyt ulos kannelle puupenkeille pötköttämään. Pikkuhiljaa heräilimme katselemaan lauttamme viimeisten tuntien pujottelua rannikolle ankkuroitujen satojen laivojen välistä kohti Bandar Abbasin satamakaupunkia
Aamulla Misa kerkesi vielä tunnin verran editoimaan videota!
Tulliselvitys meni satamassa suhteellisen nopeasti, ja reilun tunnin päästä olimme ulkona, jossa meidät sokaisi Lähi-Idän keltainen valo, joka täyttää jo kymmenen maissa kaikki kulmaukset paahteellaan. Ensin meidän piti löytää rahanvaihtopiste ja paikallinen SIM-kortti, jotta voisimme selvittää milloin pääsisimme lähtemään.
Taksi kaupungille piti maksaa dollareissa, kun muutakaan ei keksitty :)
Rahaa
Iranin rahayksikkö rial elää jonkinlaista heittelyvaihetta tällä hetkellä, ja sen arvo on viimeisen kuukauden aikana tippunut kolmasosan. Tai no, virallisesti arvo ei ole muuttunut mihinkään, pankkien vaihtokurssi on edelleen 15 800 Iranin rialia yhtä euroa kohden. Yksityisissä rahanvaihtopisteissä ja kadulla taas tuntui saavan noin 35 000 – 40 000 rialia täällä Bandar Abbasissa, ja varmaan isommissa kaupungeissa olisi saanut vielä enemmän. Tietysti myös kaikennäköisiä heppuja ja sankareita löytyy, jotka kehtaavat tarjota eurosta naurettavia summia.
Kaikkea tätä kuitenkin vielä monimutkaistaa se, että paikalliset puhuvat rahamääreistä yleensä tomaneissa, eli kymmenissä rialeissa. Taksikuski voi siis nimetä hinnaksi 6000, jolloin se luonnollisesti on 6000 tomania eli 60 000 rialia, koska vaikka tämä halpa maa onkin, ei taksi missään maassa liiku mihinkään viidellätoista sentillä. Mitään erikoisempaa logiikkaa asiassa ei taida olla, mutta noin niin kuin nyrkkisääntönä puhuttaessa on kyse tomaneista ja kirjoitettaessa rialeista. Kannattaa kuitenkin aina tarkistaa, jos hinta tuntuu liian halvalta ollakseen totta :)
Kävin kuitenkin vaihtamassa sata euroa ja yhtäkkiä olin miljonääri!
Tilannetarkastus
Paikallinen SIM-korttikin löytyi, ja latasin siihen kuukaudeksi netin ja reilulla eurolla puheaikaa (50 000 riittää aika pitkälle kun minuutti maksaa 650). Soitin saman tien kuljetusagentillemme selvittääkseni voimmeko mennä heti satamaan katsomaan autoa.
No eihän sitä voinut mennä katsomaan. Huomenna on torstai, eli paikallinen lauantai, joten sillonkaan tuskin sitä saamme nähdä, mutta meille luvattiin, että tapaaminen Möhkön kanssa yritetään järjestää. Ei muuta kuin etsimään joku sopiva hotelli ja sitten toivomaan, että saisimme auton torstaina tai viimeistään lauantaina. Viisumit meillä kuitenkin umpeutuivat keskiviikkona, ja maan läpi ajamiseen menee varmaan kolme tai neljä päivää, jos haluamme jotain ehtiä kuvaamaankin.
Iltapalaksi menimme vielä etsimään ruokaa. Kadunvarret ovat Bandar Abbasissa täynnä pizza-, kebab- ja purilaispaikkoja, paikallista ruokaa emme löytäneet millään! Menimme siis purilaiselle. Meillä levisi naamalle aikamoinen virne, kun tajusimme että reilusti suomalaispikaruokaloiden premiumpurilaisia isompi hampurilainen maksoi vain yhden euron.
Kylläisenä taapersimme takaisin hotelliin odottamaan seuraavan päivän puhelinsoittoa.
-Juho