Kirjoittajana Misa Jokisalo.
”Suomi!”
Ei sitä riemun määrää voi muuten ilmaista. Tuntui uskomattomalta ajaa kaiken kokemansa jälkeen laivan rampilta alas kotimaan vakaalle peruskalliolle. Ympärillä komeilivat tutut rakennukset, sama vanha satama ja kiireistä elämäänsä elävä Suomen kansa. Oli lähes yhtä käsittämätöntä, että Möhköfantti oli kaiken sen keskellä, kuin oli nähdä se kuukausia aiemmin ajamassa Nepalin kuoppaisilla kaduilla.
Emme osanneet mitenkään odottaa, että autoamme tunnistettaisiin Helsingin syksyisillä kaduilla, mutta ajaessamme ympäri keskustaa kohtasimme yllättäen usean matkaamme seuranneen ihmisen. Tuomiokirkolla Radio Cityn toimittajan lisäksi kuulumisia vaihdettiin useammankin reissussa etänä mukana olleen ihmisen kanssa. Tästä erikoismaininta teille kaikille!
Tavaksi muodostuneiden hyppykuvien jälkeen oli aika heittää hyvästit Möhköfantille sekä viimeisen kahden kuukauden matkaseuralle. Juho ja Heikki käänsivät keulan kohti Tampereella odottavia haastatteluja, kun itse suunnistin Vantaalle aloittaakseni laskun erilaiseen arkeen. Viimeisinä viikkoina normaalielämä oli ollut jatkuvaa ajamista, kuvatun materiaalin prosessointia takapenkillä ja huoltoaseman kassatyöntekijän kanssa yhteisen kielen etsimistä. ”Arki” johon olin asettumassa ei tuntunut tavalliselta. Siinä oli jotain tasaista ja pysyvää.
Aivan käsittämättömän suuri kiitos matkan onnellisesta lopusta kuuluu seikkailuamme seuranneelle yleisölle. Siis teille! Oli mielettömän upeaa nähdä, miten paljon saimme tukea, apua ja tsemppiä teiltä kaikkien hankalien tilanteiden keskellä, erityisesti Mumbain autonkorjausrumbassa. Nostan siis hattua juuri sinulle, hyvä lukija. Kiitos! Nähdään vielä suunnitteilla olevissa ”loppubileissä” Tampereella marraskuun aikana!