Tiistaina (11. päivä) ehdimme jo huokaista helpotuksesta; vaikka auto ei ehtinyt toiseenkaan laivaan, se varmasti ehtisi kolmanteen. Sitten saimme soiton VW:lta, joka totesi, että yksi heidän listaamistaan osista ei ollut tullut. Olimme ehtineet jo unelmoida kiireettömästä ja stressittömästä lomaviikosta Mumbaissa, kun yksi pieni puhelu taas muutti kaiken.
Laitoimme nopeasti viestiä Suomeen, jossa pojat taas aloittivat puheluringin. Osaa ei vaan tuntunut löytyvän mistään. Mikael kumppaineineen soitteli purkamoja ja varaosaliikkeitä läpi Saksaa ja Ruotsia myöten. Missään ei osaa ollut.
Sitten VV-autolta (Suomen VW-maahantuoja) löytyi Tammisaaren toimipisteeltä sopiva pala, mutta meillä oli vain se päivä aikaa saada osa rahtitoimistoon. Riihimäeltä sitten löytyi mies paikallaan, joka ajoi Tammisaaren kautta Helsinkiin, sitten etsi kaupoista pakkaustarvikkeet ja toimitti osan ajoissa Itellan rahtitoimistoon Tuusulaan.
Nyt osan pitäisi olla taas meille tutuksi tulleessa tullissa tuolla lentokentän kupeessa. Jos kaikki menee niin kuin pitää, saamme sen sieltä pian, viemme sen paikalliselle Volkswagenille ja toivottavasti Möhköfantin ajamme tänään jo ulos korjaamolta. Mikäli ilmenee, että vaihdelaatikkoon tai muuhun oleelliseen osaan on tullut vikaa, jota ei voi ennen ajoa tietää, niin en todellakaan osaa sanoa mitä sitten teemme Möhkön kanssa. Paljon vaivaa ja varoja on uhrattu paksukaisen saamiseksi tien päälle ja jos nyt ilmenisi, että se
ei onnistu, niin siinä kyllä murentuisi monta unelmaa ja sammuisi monta toivonkipinää.
Minäpä lähden tästä tulliin. Toivokeehan parasta!