Nepalista päivät 38 & 39 - Bandar Abbas - Isfahan - Teheran

Nepalista päivät 38 & 39 - Bandar Abbas - Isfahan - Teheran

17. lokakuuta 2012 · Juho Leppänen · 3 min lukuaika
#päivä

Kukaan meistä ei saanut nukuttua kunnolla lähtöä edeltävänä yönä. Kieriskelimme levottomasti neljä tuntia lakanoissamme. Ilmeisesti lähdön innostus vaikutti suomalaisen miehen tunnesyövereissä näin. Aamulla ponkaisimme 4:30 pystyyn ja pakkauduimme Möhköfanttiin viiteen mennessä. Aamuhämärässä jätimme Persianlahden vain muistoksi yhden ainoan sivupeilimme pintaan. Oli jo aikakin lähteä.

DSC_9685

Matkaa oli pitkälti edessä, sillä Isfahanin kaupunkiin oli 1000 kilometriä. Shirazin kaupungin jätimme välistä, koska olimme jo niin paljon myöhässä aikataulustamme! Ajelimme hyvää tahtia ihmetellen vuoroin teiden hyvää kuntoa ja vuoroin karuja, mutta monimuotoisia maisemia. Möhköfantti puksutti eteenpäin ja viimeistään tässä vaiheessa varmistui omaan lihasmuistiinikin, että kyseessä on se sama rakas junavaunu, jolla oltiin Nepaliin asti päästy.

DSC_9716

Huomasimme sadan kilometrin jälkeen, että Möhköfantin vauhti hyytyi ylämäessä. Mäet olivat jyrkkiä ja pitkiä, mutta kyse ei ollut vain siitä. Meiltä oli kadonnut tehot liki kokonaan autosta: turbo ei enää toiminut. Pitkiin ylämäkiin mentiin 100km/h reippaalla vauhdilla, mutta ne loppuivat 40km/h jurnutukseen.

DSC_9838DSC_9796

Silti ennen kuin aurinko oli kokonaan laskenut, saavuimme Isfahanin kaupunkiin!

Teheraniin

DSC_9934

Aamulla kävimme kuvailemassa I dream -videota Isfahanin keskusaukiolla. Aukio on yksi maailman isoimmista ja eittämättä komea näky! Löysimme puolentunnin etsiskelyn jälkeen englantia puhuvan nuorenmiehen, jonka unelmana oli löytää ruotsalainen vaimo. Ruotsalaisissa kuulemma yhdistyvät saksalaisen naisen aivot ja ukrainalaisen naisen ulkonäkö. Emme ruvenneet kiistelemään miehen kanssa: hän oli melkoisen varma asiastaan.

DSC_9954

Pakkasimme kimpsut ja kampsut hotellilla ja lähdimme painamaan 700km päivämatkaa kohti Teherania! Kahdentoista miljoonan asukkaan Teheran oli reissun yksi suurimmista kaupungeista, ja tunnettu vaikeasta ja tukkoisessta liikenteestään. Intiaan verrattuna Teheranin liikenne tuntui kuitenkin helpolta. Painoimme suoraan paikallisen Näsinneulan juurelle ja kuvasimme kun aurinko hiljaa painui vuoren rinteelle kasvaneen kaupungin horisonttiin.

DSC_0105DSC_0143 DSC_0119

Matkaintomme oli edelleen kova, eikä meitä yhtään huvittanut jäädä Teheraniin yöksi. Kaupungin liikenne oli kuitenkin hidasta, joten aamulla sieltä ulospääseminen olisi vienyt aikansa. Päätimme sitten ajaa vielä 160 kilometria kohti Turkin rajaa Qazvinin kaupunkiin. Venkslasimme turboa parkkipaikalla vielä ja 60 kilometria se toimi Tehranista lähdettäessä, sen jälkeen taas kiihdytyksemme perustuivat pitkälti painovoimaan alamäissä!

DSC_0157

Qazvinissa asetuimme pieneen hotelliin pääkadun varrelle ja vetäydyimme yöpuulle, odottaen innolla ja pelolla seuraavan päivän kohtaamista rajaviranomaisten kanssa. Emme olleet vieläkään varmoja oliko transit-viisumiemme jatko ollut oikeasti virallisesti hyväksyttävää. Se ja moni muu asia selviäisi kuitenkin vasta seuraavana päivänä.

Tankki ja kanisterit täyteen halpaa dieseliä; oli jonottelun arvoista! Tankki ja kanisterit täyteen halpaa dieseliä; oli jonottelun arvoista!

Iran summattuna

Iranista maalaillaaan meille suomalaisille erittäin uhkaavaa kuvaa mediassa. Maa on keskiössä, kun spekuloidaan tulevia sotia ja maailman epävakautta. Meille kuitenkin Iran osoittautui ihan erilaiseksi kokemukseksi kuin näistä mediauutisista olisi voinut odottaa.

Toki Iranissa on jotain myös vialla. Nettisensuuri oli huomattavaa: google, facebook, flickr, youtube, skype, reddit ja moni muu palvelu oli täysin blokattu. Näytti myös olevan niin, että niitäkin sivuja joille oli useasti siirrytty edellämainittujen sivujen kokeilun jälkeen blokattiin. Lisäksi maan entisen ja nykyisen hengellisen ja poliittisen johtajan, ajatollahin, kuvia on joka paikassa. Ilmeisen vahva henkilökultti pitää osaa kansasta vielä vahvasti otteessaan.

DSC_0199

Iranilaiset ovat erittäin ystävällistä kansaa, he kilpailevat ystävällisyydessään vain nepalilaisten ja kirgiisialaisten kanssa tällä reissulla. Näimme koko aikana yhden rynnäkkökiväärin Iranissa, kun Pakistanissa niitä näki muutaman kilometrin välein. Missään vaiheessa emme kohdanneet muuta kuin hymyjä ja avoimuutta; kukaan ei ollut meitä kohtaan agressiivinen tai vihamielinen.

Nyt vaan toivotaan, että Iranissa säilyy rauha, jotta tekin pääsette sinne pian matkustamaan!