Kukaan meistä ei saanut nukuttua kunnolla lähtöä edeltävänä yönä. Kieriskelimme levottomasti neljä tuntia lakanoissamme. Ilmeisesti lähdön innostus vaikutti suomalaisen miehen tunnesyövereissä näin. Aamulla ponkaisimme 4:30 pystyyn ja pakkauduimme Möhköfanttiin viiteen mennessä. Aamuhämärässä jätimme Persianlahden vain muistoksi yhden ainoan sivupeilimme pintaan. Oli jo aikakin lähteä.
Matkaa oli pitkälti edessä, sillä Isfahanin kaupunkiin oli 1000 kilometriä. Shirazin kaupungin jätimme välistä, koska olimme jo niin paljon myöhässä aikataulustamme! Ajelimme hyvää tahtia ihmetellen vuoroin teiden hyvää kuntoa ja vuoroin karuja, mutta monimuotoisia maisemia. Möhköfantti puksutti eteenpäin ja viimeistään tässä vaiheessa varmistui omaan lihasmuistiinikin, että kyseessä on se sama rakas junavaunu, jolla oltiin Nepaliin asti päästy.
Huomasimme sadan kilometrin jälkeen, että Möhköfantin vauhti hyytyi ylämäessä. Mäet olivat jyrkkiä ja pitkiä, mutta kyse ei ollut vain siitä. Meiltä oli kadonnut tehot liki kokonaan autosta: turbo ei enää toiminut. Pitkiin ylämäkiin mentiin 100km/h reippaalla vauhdilla, mutta ne loppuivat 40km/h jurnutukseen.
Silti ennen kuin aurinko oli kokonaan laskenut, saavuimme Isfahanin kaupunkiin!
Teheraniin
Aamulla kävimme kuvailemassa I dream -videota Isfahanin keskusaukiolla. Aukio on yksi maailman isoimmista ja eittämättä komea näky! Löysimme puolentunnin etsiskelyn jälkeen englantia puhuvan nuorenmiehen, jonka unelmana oli löytää ruotsalainen vaimo. Ruotsalaisissa kuulemma yhdistyvät saksalaisen naisen aivot ja ukrainalaisen naisen ulkonäkö. Emme ruvenneet kiistelemään miehen kanssa: hän oli melkoisen varma asiastaan.
Pakkasimme kimpsut ja kampsut hotellilla ja lähdimme painamaan 700km päivämatkaa kohti Teherania! Kahdentoista miljoonan asukkaan Teheran oli reissun yksi suurimmista kaupungeista, ja tunnettu vaikeasta ja tukkoisessta liikenteestään. Intiaan verrattuna Teheranin liikenne tuntui kuitenkin helpolta. Painoimme suoraan paikallisen Näsinneulan juurelle ja kuvasimme kun aurinko hiljaa
painui vuoren rinteelle kasvaneen kaupungin horisonttiin.
Matkaintomme oli edelleen kova, eikä meitä yhtään huvittanut jäädä Teheraniin yöksi. Kaupungin liikenne oli kuitenkin hidasta, joten aamulla sieltä ulospääseminen olisi vienyt aikansa. Päätimme sitten ajaa vielä 160 kilometria kohti Turkin rajaa Qazvinin kaupunkiin. Venkslasimme turboa parkkipaikalla vielä ja 60 kilometria se toimi Tehranista lähdettäessä, sen jälkeen taas kiihdytyksemme perustuivat pitkälti painovoimaan alamäissä!
Qazvinissa asetuimme pieneen hotelliin pääkadun varrelle ja vetäydyimme yöpuulle, odottaen innolla ja pelolla seuraavan päivän kohtaamista rajaviranomaisten kanssa. Emme olleet vieläkään varmoja oliko transit-viisumiemme jatko ollut oikeasti virallisesti hyväksyttävää. Se ja moni muu asia selviäisi kuitenkin vasta seuraavana päivänä.
Tankki ja kanisterit täyteen halpaa dieseliä; oli jonottelun arvoista!
Iran summattuna
Iranista maalaillaaan meille suomalaisille erittäin uhkaavaa kuvaa mediassa. Maa on keskiössä, kun spekuloidaan tulevia sotia ja maailman epävakautta. Meille kuitenkin Iran osoittautui ihan erilaiseksi kokemukseksi kuin näistä mediauutisista olisi voinut odottaa.
Toki Iranissa on jotain myös vialla. Nettisensuuri oli huomattavaa: google, facebook, flickr, youtube, skype, reddit ja moni muu palvelu oli täysin blokattu. Näytti myös olevan niin, että niitäkin sivuja joille oli useasti siirrytty edellämainittujen sivujen kokeilun jälkeen blokattiin. Lisäksi maan entisen ja nykyisen hengellisen ja poliittisen johtajan, ajatollahin, kuvia on joka paikassa. Ilmeisen vahva henkilökultti pitää osaa kansasta vielä vahvasti otteessaan.
Iranilaiset ovat erittäin ystävällistä kansaa, he kilpailevat ystävällisyydessään vain nepalilaisten ja kirgiisialaisten kanssa tällä reissulla. Näimme koko aikana yhden rynnäkkökiväärin Iranissa, kun Pakistanissa niitä näki muutaman kilometrin välein. Missään vaiheessa emme kohdanneet muuta kuin hymyjä ja avoimuutta; kukaan ei ollut meitä kohtaan agressiivinen tai vihamielinen.
Nyt vaan toivotaan, että Iranissa säilyy rauha, jotta tekin pääsette sinne pian matkustamaan!
– Juho