Aamun intoa hississä!
Tutkittuamme tarpeeksi Hagia Sofian ympäristöä lähdimme Istabulista. Kuten aina ennenkin, se oli helpommin sanottu kuin tehty tässä suurkaupungissa. Istuimme 35 kilometriä pitkässä jonossa melkein toista tuntia, ennen kuin liikenne alkoi sujua.
Ajelimme pitkään motaria kohti Bulgarian rajaa, kunnes päätimme pysähtyä lounastauolle. Renkaamme oli täristänyt vähän matkalla, joten päätimme tarkastaa tilanteen. Se ei ollut hyvä. Intialainen rengas oli väärän kokonsa lisäksi ilmeisesti kärsinyt 3.5 barin ohjepaineesta. Se rakoili ja olisi hetkenä minä hyvänsä voinut räjähtää!
No eihän siinä mitään, meillä oli hyvä vaihtorengas auton syövereissä. Ryhdyimme kaivamaan sitä esiin, kun ilmeni ettei se ollutkaan se hyvä rengas, jonka olin luullut siellä olevan. Intiassa oli pakattu jostain kumman syystä meidän automme takakonttiin vararenkaaksi rengas, jossa oli rikkinäinen vanne. Hyvä alkuperäinen eturengas, jolla olimme ajaneet Nepaliin, oli sitten varmaan jossain Intiassa.
Meillä oli toinenkin vararengas, joka oli ollut koko sen ajan kun auton olimme omistaneet köytettynä Möhkön pohjaan. Se oli vanha nastarengas, jossa oli vielä jonkun verran nastoja jäljellä, muttei oikeastaan yhtään uria.
Onneksi paikalle ilmestyi paikallinen rengasmies, joka paitsi auttoi meitä renkaanvaihdossa, myös myi meille kuluneen ja vähän pienemmän renkaan jota saatoimme käyttää. Rengas alle ja kierroksia!
Hetkessä olimme Bulgarian rajalla. Meille lähetetyn vinkin perusteella menimme suoraan pienempään Hamzabeyli-Lesovo -rajanylityspaikkaan. Sieltä pääsimme yllättävän nopeasti EU:hun, koko prosesissa meni alle puolituntia. OLIMME EU:SSA! Ei enää rajanylityksiä tai ketään kysymässä papereita!
Tervetuloa EU:hun! Rajanylityspaikan jälkeiset liikkeet olivat aikasmoinen kavalkadi!
Bulgaria
Ajelimme läpi Bulgarian syrjäseutujen, kunnes löysimme itsemme E55 tieltä Veliko Tarnovoon. Sieltä koukkasimme pienen matkan Mission Possiblen Bulgarian koulutus- ja konferenssikeskukseen, jossa saimme olla seuraavan yön. Konferenssikeskuksessa oli samalla käynnissä kuntoutusseminaari naisille, jotka ovat samanlaisessa tilanteessa kuin Nepalin Princess Home -kodissa asuvat naiset. On hienoa nähdä kuinka maailmassa on paljon ihmisiä, jotka ovat valmiita auttamaan.
Nautimme lyhyestä pysähdyksestämme suunnattomasti, mutta seuraavana aamuna meidän piti lähteä erittäin aikaisin. Olimme suunnitelleet ajavamme Bulgariasta Romanian ja Unkarin kautta Itävaltaan, mutta Mission Possiblen väki tiesi kertoa, että se tuskin olisi paras vaihtoehto. Päivän ajomatka oli kuitenkin 1200 kilometriä, siis melkein 150 kilometriä enemmän kuin aikaisempi päiväennätyksemme. Päätimme seurata neuvoja ja ajaa Serbian läpi. Se tarkoitti taas kahta rajanylitystä, mutta tiet Serbiassa olivat kuulemma ihan eri luokkaa kuin reitillä jota olimme suunnitelleet.
Ajoennätys
Aamulla lähdimme kuudelta ajamaan. Yhdeksältä olimme ohittaneet Sofian ja pääsimme ensimmäiselle rajalle. Rajanylityksessä meni yhteensä alle vartti, ja se oli ihan reilusti helpoin ylitys koskaan. Vähän puolen päivän jälkeen ajoimme Belgradin läpi. Kolmelta pääsimme Unkarin rajalle, jossa menikin melkein tunti jonojen takia. Sitten jäljellä olikin enää 500 kilometriä moottoritietä Wiener Neustadtiin, jossa tiimiläisemme Matti ja Anna Pesu asustelevat opiskelijavaihtonsa aikana.
Perillä olimme neljätoista tuntia lähtömme jälkeen, tosin ajoimme yhden aikavyöhykkeen läpi, joten ajoaika oli todellisuudessa vain kolmetoista tuntia. Olimme niin nopeasti perillä, että Matti oli vasta matkalla töistä kotiin. Päätimme siinä sitten vaihtaa Turkista saamamme pikkurenkaan takarenkaaksi, koska sen kestävyys ei vakuuttanut meitä. Olimme joutuneet lisäämään siihen kaksi kertaa ilmaa, ja muutenkin se oli vähän niin ja näin.
Matti ja Anna pistivät meille pöydän koreaksi, ja oli mahtavaa nauttia hyvästä ruuasta ja ensimmäistä kertaa pariin kuukauteen samanikäisestä suomalaisesta seurasta, jonka kanssa ei ollut jo puhunut kaikkia mahdollisia asioita autossa. Kylläisenä ja pitkästä, lämpimästä ja tasapaineiseista suihkusta nauttineena vetäydyin nukkumaan, ja siihen ne muistot siltä päivältä loppuvatkin!
-Juho